Aikaa ajatella
Tuntuuko siltä, että ei ole aikaa ajatella?
Kauanko hyvän ajatuksen saaminen kestää?
Tuntuuko, että luovuus on hukassa?
Kauanko vie aikaa ajatella luovasti?
Tuntuuko, että aikaa on liian vähän sen kaiken tekemiseen, mitä haluaisit tehdä?
Auttaisiko jos saisit kaksi lisätuntia per vuorokausi?
Vai olisiko lopputuloksena vain kaksi ahdistunutta lisätuntia?
Ajan sijasta tarvitaan tilaa. Tilaa ajatella. Tilaa nähdä asiat kokonaisuutena laajemmasta näkökulmasta.
Oletko koskaan laskenut, montako omaa asiaa saat tehtyä työpäivän jälkeen? Ruoanlaittoa, lasten kuskaamista, pyykkejä, tiskejä. Aika valuu arjessa sormien läpi.
Jos ja kun ehdit tekemään jotain tuon kaiken muun keskellä, mitä se on? Miten päätät sen mitä teet? Kun menet nukkumaan, oletko tyytyväinen siihen mitä teit?
Vastuualueet
Tuo kaikki tekeminen on käytännössä niitä sitoumuksia, joita olet antanut itsesi tehdä. Se, kuinka tärkeäksi tai välttämättömäksi niiden tekemisen koet, riippuu siitä mitä haluat ylläpitää. Jos tuntuu että hautaudut toistuvasti tekemiseen ilman aikaa ajatella, kokeile seuraavaa harjoitusta* (kynällä ja paperille, ei pään sisällä) listaamalla mitä vastuualueita – eli sitoumuksia – elämääsi sisältyy.
Työn vastuualueet on aika helppo palastella, varsinkin, jos sinulla on selkeä toimenkuvaus. Työn ulkopuolinen aika, se kaikki muu elämä, onkin yleensä vaikeammin jäsenneltävä kokonaisuus.
Hahmota ensin mitä vastuualueita elämääsi kuuluu. Eli kaikki ne alueet, jotka vaativat vähimmässäkään määrin ylläpitoa tai joista sinun pitää olla tietoinen.
Voit jakaa vastuualueet esimerkiksi perheenjäseniin, kodin puitteisiin, harrastuksiin, vapaa-aikaan, ihmissuhteisiin, talouteen, terveyteen, hauskuuteen jne. Jokin alue saattaa sisältää alaluokkia, esim. perhe vastuualueena voi sisältää perheenjäsenet ja mahdollisesti myös sukulaiset. Kodin puitteet taas kulkuneuvot ja pihan hoitamisen.
Kysy tämän jälkeen mikä on oma suhteesi näihin vastuualueisiin? Liittyykö näiden vastuualueiden ylläpitoon tekemistä? Voitko helpottaa elämääsi suhteessa johonkin vastuualueeseen? Pitääkö johonkin vastuualueeseen kiinnittää enemmän huomiota?
Ja tärkeimpänä kysymyksenä: Ovatko vastuualueet tasapainossa toistensa kanssa? Viekö joku vastuualue suhteettomasti aikaa suhteessa merkitykseensä sinulle tai niille, joiden vuoksi olet siihen sitoutunut.
Tämä on sekä yksinkertainen että työläs harjoitus** ja toimii vain, mikäli listaat ihan kaiken; Kesämökin soutuvene – mikä on suhteesi siihen, vaatiiko se ylläpitoa – vuotaako pohjatulppa? Koiran ulkoilutus – saako se tarpeeksi liikuntaa – ja sinä siinä samalla? Pyykinpesu – jos katsoisit pyykkihuollon prosessiasi ulkopuolisen silmin, hoitaisitko jonkin asian toisella tavalla?
Ota koko kaistanleveys käyttöön
Ainoa keino saada laajempi näkökulma omaan arkeen myös työajan ulkopuolella on edellisen esimerkin tyyppinen harjoitus. Näkökulman lisäksi tarvitaan ajattelukapasiteettia – kaistanleveyttä. Tilan järjestäminen ajattelulle alkaa uuden tavan opettelemisella. Tapa kuulostaa yksinkertaiselta, mutta sen oppiminen voi olla tuskastuttavan vaikeaa; älä pidä päässäsi yhtään mitään, eli:
Mieli on ajatusten saamista, ei varastointia varten.
- David Allen
Eli (1) kerää, (2) käsittele, (3) järjestä, (4) katsasta ja (5) tee. Kirjoita mielessä pyörivät ajatukset paperille. Käsittele, mitä ne tarkoittavat ja pitääkö niille tehdä jotain. Järjestä mahdolliset tehtävät sinne, minne ne kuuluvat. Käy läpi kaikki se, mitä olet sitoutunut tekemään. Jäljelle jää yksi vaihe – tee.
Mitä teet, on kysymys, joka lopulta luo tilaa ajattelulle
Kun mielessä ei ole yhtään mitään ja olet sinut niiden sitoumusten kanssa, mitä olet itsesi ja muiden kanssa tehnyt, se mitä päätät tehdä, on juuri se, mitä sinun pitääkin tehdä. Toisin sanoen:
Voit olla tyytyväinen siihen, mitä teet, vain kun tiedät mitä et tee
- David Allen
Se kuinka selkästi ja objektiivisesti ajattelet, riippuu siitä kuinka paljon luotat valintaasi.
Tilaa ajatella = keskittymiskyky
Tuntuuko tämä liian mekaaniselta tai yksinkertaistetulta? Sekavalta?
Tarvitaanko intuitiota, elämän hidastamista, downshiftaamista?
Rajoittaako taulun koko maalarin luovuutta? Ahdistaako tien keskiviiva kesälomamatkalla? Vähentääkö nopeus ajamisen nautintoa? Tai juoksutekniikan opettelu lenkkeilyn nautintoa? Nauttisitko rantalomasta yhtä paljon ilman uimataitoa?
GTD voi toimia menetelmänä ja raameina kokonaisuuden käsittelylle. Aikaansaamisen taito on kyky ulkoistaa lyhytkestoisen muistin sisältö ja sitoumukset luotettavaan järjestelmään, jossa niitä voi käsitellä objektiivisesti.
Tekemisen määrä ja rajat muodostuvat suurimmaksi osaksi omista sitoumuksista siihen, mitä haluaa ylläpitää ja saavuttaa. Jos termi ruuhkavuodet tuntuu ahdistavalta, voi asiaa ajatella myös sen kautta, kuinka tapahtumarikasta elämä tuona ajanjaksona on. Mitä enemmän sitoumuksia, sitä enemmän saavutettavaa ja/tai sinulle arvokkaita asioita. Ja suurin osa sitoumuksista on niitä jotka olet luonut itse itsellesi. Osa niistä määrittelee sen, millaisena näet (ja haluat nähdä) itsesi.
Mitä minä voin tämän kirjoittajana tietää siitä päälle vyöryvästä todellisuudesta, jossa aika ei kerta kaikkiaan riitä itselle? Miten omien sitoumuksien listaaminen voi tehdä mitään muuta, kuin lisätä ahdistusta? Yksilön tasolla en tietenkään voi tietää. Ehdotan kuitenkin että kokeilet aikaansaamisen taidon, eli GTD:n opettelua. Oppiminen ei käy sormia napsauttamalla. Se vaatii ajattelutavan ja -käytännön muuttamista. Tähän mennessä ei tosin vielä kukaan menetelmän opetelleista ole julistanut että “ei toimi, täydellistä ajanhukkaa”. Eikö pelkästään siinä, että voisit olla tuo ensimmäinen, pitäisi olla riittävästi itseisarvoa kokeilla menetelmän toimivuutta?
Lupaan, että tyhjä, flown tila onnistuu ihan yhtä helposti nuhakuumeessa arkiaamuna liian pitkään nukkuneita lapsia kouluun hoputtaessa, kuin vuorotteluvapaalla joogaretriitillä Välimeren rannalla.
*paradoksaalisesti tämän harjoituksen tekemiseen kuluu kohtalaisesti aikaa, sitä enemmän mitä syvemmässä hetteikössä rämmit. Harjoitusta varten kannattaa kuitenkin varata jonkin verran häiriötöntä aikaa, lopputulos on vaivan arvoinen.
**Jos elät parisuhteessa, tämä harjoitus jää aika yksipuoliseksi jos teet tämän yksin. Kotiin liittyvien vastuualueiden listaaminen, ylläpidon ja tasapainon hahmottaminen vaatii kaikkien siellä asuvien panoksen. Tätä voi verrata suoraan työelämään, kuvittele työpaikka, jossa kenenkään toimenkuvaa ei ole määritelty. Työtehtävien kuormituksen jakautuminen muuten kuin tasan resurssien mukaan, kertoo lähinnä ammattitaidottomasta johtamisesta.
Kodin ja parisuhteen vastuualueiden ja sitoumusten ajatteleminen työelämän näkökulmasta saattaa vaikuttaa laskelmoidulta ja epätodelliselta. Harva tosin nauttii työstä ympäristössä, jossa työt jaetaan mutu-tuntumalta. Joku tekee töitä vain sen takia, että toinen ei vain tee – samalla palkalla ja samoilla eduilla.
